Yhdessäluomisen ihmeitä

Ystävänpäivä inspiroi minut kirjoittamaan muutaman ajatuksen yhdessäluomisesta.

Mitä tahansa täällä Maan kamaralla luommekaan, se tapahtuu aina usean mielen, sydämen ja käden kautta. Jopa se mitä kenties omaksi keksinnöksi kutsumme ei olisi olemassa ilman toisten avulla saatuja ajatuksia, oppeja ja oivallusten siemeniä.

Maailmaa muuttavat hankkeet ja innovaatiot ovat aina mestariluomuksia, jotka tuovat yhteen useiden visionäärien erilaiset näkökulmat. Kukaan ei voi yksin nähdä kokonaisuutta tai edes toteuttaa omaa missiotaan. Ja tässä piilee tämän ajan kenties suurin oppiläksy ihmiskunnalle - vapauttaa yhdessäluomisen ilo ja maaginen voima.

Olen itse ollut mukana useissa ryhmissä, joiden tavoitteena on luoda yhdessä parempaa maailmaa. Yksikään niistä ei ole selvinnyt siitä ilman konflikteja. Ei vaikka ihmiset tulevat yhteen aidosti hyvää tarkoittaen. Toisaalta yhteentörmäykset ovat tärkeä osa yhteistä oppimismatkaa, kun ne käsitellään avoimin mielin ja sydämin. 

Yhdessäluominen osuu ihmisluonnossa arkaan paikkaan. Se haastaa meitä kyseenalaistamaan omia uskomusjärjestelmiä, oletuksia siitä miten maailma makaa ja mikä on oma paikkani siinä. Se on omiaan laukaisemaan alitajuisia pelkoja omasta arvosta muiden edessä. 

Monille meistä saattaa samanhenkisten ihmisten ryhmät ja yhdessäluovat tiimit olla juuri sitä mitä kiihkeästi kaipaamme. Samalla se voi nostaa esiin tuskallisen sisäisen dilemman: miten pystyn täydesti ilmentämään omaa kutsumustani, kun kuljen muiden kanssa yhteistä visiota kohti? Joudunko luopumaan siitä minkä koen nousevan sydämeni ohjauksesta? Siinä eivät kohtaa ainoastaan egojen varjot vaan myös sydänten aito tahto luoda hyvää.

Perinteisessä maailmankuvassa aitoa yhdessäluomista ei juuri tunneta. Dialogi käy kuumana puolesta ja vastaan, tavoitteena yleensä toisen ajatuksen mitätöiminen ja oman oikeaksi todistaminen. Parhaimmillaankin tavoitellaan kompromissia, joka harvoin palvelee ketään. Se on valitettavasti osa niukkuuden maailmankuvaan perustuvaa logiikkaa: se mikä antaa yhdelle on vääjäämättä toiselta pois. Lopputuloksena kaikki kokevat menettävänsä jotakin olennaista omastaan. 

Se mitä yhdessäluomiseksi kutsutaan lähtee sen sijaan ykseyden maailmankuvasta. Siinä oivallamme, että tietoisuuden tasolla olemme kaikki yhtä ja toisistamme riippuvaisia. Kun aidosti luomme yhdessä, kaikki hyötyvät - sinä, minä ja maailma ympärillämme. Olemme ryhmänä moninkertaisesti enemmän kuin osiemme summa. Tämä vie meidät niukkuuden laskuopista kvanttitieteen ihmeisiin!

Yhdessäluominen haastaa meitä pohtimaan, mikä tässä yksilöiden ja kokonaisuuden välisesssä yhtälössä voisi olla yhteistä ja missä taas erilaisuus on valttia. Perinteinen maailma ei tunnista tietoisuuden ykseyttä, joten se yrittää epätoivoisesti ahtaa kaikki samaan muottiin. Näin kokonaisuutta on helpompi kontrolloida. Väliin se tehdään jopa tasa-arvon nimissä. 

Yhdessäluominen sen sijaan antaa yksilölle tilaa ilmentää aitoa identiteettiään. Jaamme yhteiset arvot, mutta jätämme runsaasti tilaa soveltaa niitä yksilön ja tilanteen mukaisesti. Jokaisen omalaatuinen näkökulma tuo arvokkaan lahjansa kokonaisuuteen, joka saattaa lopulta yllättää kaikki siinä mikä on mahdollista.

Luonnollisesti tämä onnistuu vain luottamuksen vallitessa ja kun jokainen kantaa vastuunsa yhteisestä todellisuudesta. Toisaalta kun vaalimme sitä mikä on jokaisessa ainutlaatuista, houkuttelemme yleensä ihmisistä esiin parhaimman. Lopulta meidän on jokaisen löydettävä itsestämme luottamus toiseen ihmiseen sekä oivallus siitä, että vasta kun annan parhaimpani yhteiseen hyvään, voi lahjani ilmentää todellista tarkoitustaan.  

Jos tutkimme luontoa, voimme huomata miten jokainen laji keskittyy seuraamaan omaa sisäistä viettiään, ja silti kokonaisuus on aina tasapainossa. Mehiläinen lentää kukasta kukkaan autuaan tietämättä minkä palveluksen tekee eri kukkalajeille ja lopulta koko luonnon monimuotoisuudelle. Ehkäpä meidän ihmistenkin tulisi luottaa siihen mihin itse kukin tuntee kutsua...

Olen monesti saanut kokea, miten ihmeitä alkaa tapahtua, kun ryhmä ihmisiä on tietoisesti läsnä ja tuo oman energiansa yhdessäluomisen kenttään. Hiljennymme kuuntelemaan sisäistä viisautta sekä sitä mikä kauttamme tahtoo syntyä. Yhdistämme lopuksi intentiot parhaimmasta lopputulemasta jokaiselle yksilöinä, kaikille yhteisesti sekä kauttamme maailmaan. Ne ovat hetkiä, jolloin ykseyden voima on käsinkoskeltavan todellista.

Yhdessäluomisen oivalluksia ja iloa!
​T. Mia

P.S. Timanttikenttä™ (kts. kuva) kuvastaa muun muassa sitä, miten  totuus ilmenee aina monin sävyin. Jokainen uskomus houkuttelee esiin välittömästi myös vastakkaisen näkemyksen sekä muita täydentäviä lähestymiskulmia. Koemme sen vuoropuheluna ihmisten välillä tai omassa mielessä, kun vastakkaiset näkemykset hakevat mittaa toisistaan.

Toinen ihminen on peili, joka heijastaa minulle aina omaani täydentävän näkövinkkelin. Joskus se tuottaa iloisen oivalluksen, toisinaan näen siinä juuri sen mitä en tahtoisi kohdata, oman totuuteni varjon. 

Kun seuraavan kerran löydät itsesi kohtaamisesta, joka herättää sinussa voimakkaita reaktioita suuntaan tai toiseen, voit pysähtyä kuulostelemaan: Mikä on tämän ihmisen lahja minulle juuri nyt? ​
​